Metsänomistajien yksimielisyys on
järisyttävää, ja soraäänet vähäisiä. ”Hakkuita tarvitaan, jotta ilmasto
pelastuu”. Hienoa, hienoa. Hyvä että konsensusta löytyy. Pahempi juttu on että
käsitys on täysin väärä.
Totuutta on että hakkuut ovat aina pahasta
ilmastolle, ja parasta ilmastolle olisi täysi hakkuuttomuus. Ihan täysi
hakkuuttomuus. Luit oikein! Hakkuuttomuus! Toki tällä tavoin lahoavan puun
määrä hiljalleen kasvaa, ja metsän kasvun hidastuessa hiilensidontakyky laskee,
mutta silti hiilivarasto kasvaa. On myös ymmärrettävä että vanha metsä on
muutakin kuin puut, ja maaperän mikrobien kyky sitoa hiiltä pitää lahoamisesta
huolimatta metsän hiilen nieluna, ja mikä tärkeintä suurena varastona. On arvioitu että jopa 50-70% metsään
sitoutuneesta hiilestä on sitoutuneena juuristoihin ja niiden kanssa
vuorovaikutuksessa oleviin sienirihmastoihin, ei siis maanpäälliseen
puubiomassaan. On myös huomattava että lahoava puusto ei uhkaa Suomen metsiä
pitkään aikaan, koska juuri julkaistun raportin mukaan vanhimmatkin metsät ovat
hyvin nuoria. Ei siis pelkoa lahoamisesta ja siitä johtuvasta ilmastotuhosta. ”Motot
ja hakkuut seis”, emme tee Suomessa hakkaamattomuudella hallaa ilmastolle.
Metsätalousvaltaisessa maassa hakkuiden
keskeyttäminen ja kaikkien metsien suojeluun havitteleminen on melkoista
utopiaa. Metsänhoitoa voidaan silti tehdä ilmastoystävällisemmin ja silti saada
tuottoja metsästä. Yksi keino kestävämpään metsätalouteen on jatkuva kasvatus.
Jatkuva kasvatus ei itsessään kovasti eroa ilmastovaikutuksiltaan tasaikäiskasvatuksesta (pl. turvemaat) jos hiilitasetta katsotaan yli satojen vuosien ja vain puiden osalta. Suurin
ero tulee lopputuotteesta. Tämä lopputuotteen vaikutus on avain ymmärtämään
miksi biotaloudella perusteltujen hakkuumäärien kasvatusta voimakkaasti
vastustetaan.
Tasaikäismetsänhoitoon olennaisena osana
liittyvä kuitupuun hakkuut ja päättöhakkuut ovat ilmastollisia katastrofeja. Harvennushakkuista
tuleva kuitupuu ohjautuu polkuhinnalla kertakäyttötuotteisiin tai energiaksi.
Kuitupuusta hiili siis karkaa takaisin ilmakehään nopeasti. Tukkipuut sen sijaan ovat hyvä asia koska hiili
ohjautuu pitkäikäiseksi varastoksi rakennuksiin. Hiilidioksidi on siis pois ilmakehästä. Laskennallinen
hiilineutraalisuus ja hiilen nieleminen ei riitä, vaan pitää pystyä sitomaan hiiltä
pitkäikäisesti.
Ilmastollisesti parasta metsätaloutta
olisi siis keskittyä tukkien myyntiin ilman tarkoituksellista kuitupuun kasvattamista
ja avohakkuuta. Tämä on jatkuvan kasvatuksen idea. Toki tässäkin tavassa syntyy kuitupuuta latvuksista, mutta pienempiä määriä kuin tasaikäismetsätaloudessa. Jatkuvan kasvatuksen hakkuista
hiilidioksidi ohjautuu siis pääsääntöisesti pitkäikäiseen säilöön. On arvioitu
että jatkuva kasvatus toisi tuloja puolitoista, jopa kaksinkertaisesti
tasaikäismetsätalouteen verrattuna. Jos ajattelee kokonaisuutta taloudellisesti,
niin eikös tämä nyt tarkoittaisi että vähemmällä hakkuulla ja siten ehkä
enemmällä suojelullakin päästäisiin samaan taloudelliseen lopputulokseen? Selluhullutuksen sijaan
tästä valinnasta hyötyisivät ilmasto, sahat, metsänomistajat ja muut maaseudulla asuvat. Biotalouden lippulaiva Äänekoski on vain yksi kunta Suomessa mutta
sahoja on melkein joka toisessa. Olisikin hyvä kysyä haluammeko tehdä
palveluksen ilmastolle ja maaseudulle ympäri Suomen ja edesauttaa tulevia sukupolvia
välttämään ilmastokatastrofin, vai pitäydymmekö selluhullutuksessa – yksimielitautisuudessa
– väärässä uskossa siihen että massiiviset
alaharvennus- ja avohakkuut pelastavat ilmaston?
Lähteet:
Clemmensen K.E. ym. (2013) Roots and associated
fungi drive long-term carbon sequestration in boreal forest. Science
339:1615-1618.
Lundmark T, ym. (2016) Comparison of carbon
balances between continuous-cover and clear-cut forestry in Sweden. Ambio
14:203–213.
Luyssaert S., ym. (2008) Old-growth forests as global
carbon sinks. Nature 445:213-215.
Pukkala T. (2016) Which type of forest management
provides most ecosystem services? Forest Ecosystems. 3:9.
Comments
Post a Comment